Paikallisella otteella
Tampere 89.0     Ikaalinen 91.2     Parkano 87.8

4.4.2016 - 12:00

Miljoona miljoona mitä vaan!

Miljoona miljoona mitä vaan!

 

Minulla on erityinen suhde Miljoonasateeseen, sillä minä rakastan Miljoonasadetta. Bändillä oli tärkeä rooli jo lapsuudessani: yksi heidän keikoistaan oli ensimmäinen koskaan näkemäni täyspitkä konsertti ja lukemaankin opettelin tavatessani kotitalomme seinälle kehystettyä ”Tulkoon rakkaus”-tekstiä.

Vuodet ovat kohdelleet suhdettamme lempeästi. Miljoonasade pysyi mukanani lävitse teini-iän ailahtelevien ajatusten, aina aikuisuuden valikoivaan skeptisyyteen asti. Keikkalavoille palaamisen jälkeen olen käynyt katsomassa jokaisen Tampereella heitetyn keikan. Se on paljon ihmiseltä, joka ei voi juurikaan kehuskella näkevänsä lempibändejänsä livenä.

Siedätyshoito ei ole karaissut minua. Lauantaina Klubilla esiintynyt Miljoonasade sai minut jälleen yhtä herkäksi kuin jokaisella aikaisemmalla keikallansakin. Bändi palkitsi kuulijoitansa kahden tunnin setillä, missä kuultiin uutuuslevyn lisäksi niitä vanhoja kappaleita, joita ei ole vuosiin keikoilla soitettu. Täyteen pakatussa salissa oli välitön tunnelma: kuulijoiden ja yhtyeen molemminpuolisen arvostuksen pystyi nähdä ja kuulla.

Miljoonasade on poikkeuksellinen yhtye, joka onnistuu edelleenkin siinä missä on jo vuosikausia ollut horjumattoman hyvä. Heikki Salo kirjoitti vastikään ilmestyneelle Sähköinen Rouva Maa-levylle yhden uransa hienoimmista teksteistä. Pitkäikäisillä yhtyeillä se ei ole itsestäänselvyys. Runoilija II on saanut minut itkemään ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien, enkä vieläkään osaa kuunnella sitä ilman liikuttumista. Lauluun on kirjoitettu koruttoman upea teksti, joka jo itsessään kertoo paitsi kirjoittajansa vaatimattomuudesta, myös siitä, kuinka voimakas suhde ihmisellä voi olla sanoihin ja runouteen.

Olen niitä ihmisiä, jotka nauttivat musiikkinsa mieluusti yksin ja rauhassa – kuunnellen ja tutkiskellen. Konserttien tungos ei ole koskaan sopinut minulle. Miljoonasateen kohdalla poikkeus on sääntö - yhtye on paras tietämistäni livebändeistä. Uutuuslevyn avausraita Rokkarin luu on paikanpäällä kuultuna niin riipaisevan rehellinen, etteivät nykyaikaiset ison budjetin stadionkeikat voisi koskaan tuoda kuulijaa niin lähelle tarinaa ja sen ravistelevaa todellisuutta.

Bändi lopetti keikkansa totuttuun tapaan verbaalisella niskaotteellaan. Nimettömyys vaiensi hetkeä aiemmin villiintyneen yleisön, joka oli saatu huokaisemaan ihastuksesta kun lavalta esitettiin tuttu kysymys: miltä tähdet tuoksuu, entä luinen kuu?

Olkoot, että kaulassani olevassa medaljongissa on Juri Gagarin kuva – ne muistot, jotka kaksituntisen aikana palasivat jostain kaukaa luokseni, saivat minut näkemään kuinka oikeat lapsuuden sankarini esiintyivät siinä - edessäni.

Ja he tekivät sen hyvin. 

Linda

Takaisin listaan

Linda Huhtinen

Linda Huhtinen

Paljasjalkainen tamperelainen, tossupallojoukkueen kapteeni, sanojen ja avaruuden ystävä Pispalasta.

info@lindahuhtinen.fi   |   www   |   Twitter

Blogin luetuimmat

25.10.2017 15:00
Tampereen paras hampurilainen

18.07.2016 06:00
Kolme kovaa – tärpit Tammerfesteille

29.08.2016 06:00
Vuoden paras elokuva

28.10.2016 06:00
Tampereen ylpeys: Viita 1949

09.08.2016 06:00
Maailmanrauha & Hauli Bros