Paikallisella otteella
Tampere 89.0     Ikaalinen 91.2     Parkano 87.8

18.4.2018 - 16:00

Mitä Juice sanoisi?

Mitä Juice sanoisi?

 

Eräs tuttu kaveri nykäisi minua taannoin hihasta Tammelan torilla. Luomisentuskissa viruva rokkikukko kärvisteli uuden albuminsa kanssa ja kysyi, sattuisiko minulla runojenkirjoittajana lojumaan pöytälaatikossani yhtään ylimääräisiä tekstejä. Hiljalleen heräilevä kevät on arvatenkin saanut mieleni vireäksi, eikä vasta hörppäämäni kahvikupponenkaan varsinaisesti hidastellut vauhtiani. Siispä suostuin siltä seisomalta tarkastamaan asian, ja ehkä jopa kirjoittamaankin jotain.

Heti kotiin päästyäni istuuduin pöydän ääreen, avasin muistivihkoni ja asettelin kasvoilleni tuon suomifilmeistä tutun, varsin teatraalisen ilmeen, joka odottavaisena kutsuu käännekohtia luoksensa. Todellisuus on kuitenkin toisinaan jopa mustavalkoista suomifilmiä värittömämpää. Sain istua siinä paikallani useamman tunnin ajan - ja vielä täysin toimettomana.

Laulu jäi kuitenkin kalvamaan mieltäni. Se pyöri päässäni rauhallisiksi tarkoitetuilla hautuumaakävelyillä, kotisaunanlauteilla, puheensorinan peittämässä kahvilanpöydässä, sekä lähikauppani kassalla. Siinä missä kuvailen runon syntyä sielun lopulliseksi hermoromahdukseksi, vaati laulu syntyäkseen toisenlaista piinaa.

Lopulta annoin tottumuksille vallan ja päätin hyödyntää laulunkirjoittamisessa samaa filosofiaa, kuin runojenkin kanssa. Vaikka sanoja pitääkin sinnikkäästi etsiä, tulee runo kuitenkin aina lopulta luo. Sitä odotellessa pitää kuitenkin elää ja tuntea. Mieluummin molempia samanaikaisesti.

Ja niin siinä kävi, että kerran muistiinpanot ja turhat pohtimiset roskakoriin heitettyäni, heräsin minä eräänä aamuna, kävelin kirjoituspöytäni ääreen ja kirjasin ylös koko laulun siltä seisomalta. Yhtäkään sanaa en vaihtanut, yhdestäkään lauseesta en luopunut. Ja vaikka itse sanonkin, oli suttuiselle ruutupaperille tarttunut varsin varteenotettava viisu.

Olen viimeiseen asti halunnut vaalia sitä samaa ihmeen tuntua, jota kirjoittaminen minussa lapsena herätti. Siitäkin huolimatta, että kirjoittaminen on nykyisin leipätyöni. Uusiin ja entistä pelottavampiin haasteisiin tarttuminen on kuitenkin estänyt minua leipiintymästä työhöni, pitäen mieleni ainaisessa jännitystilassa.

Vaikka runous ja tietyn segmentin lyriikka joutuvat toisinaan sinnitellä olemassaolonsa säilymiseksi, on paljon valoakin näkyvissä.

Varhaiskeväässä kuopiolaiset ilmoittivat alkaneeksi Inspiraationa Juice – sävellys- ja sanoituskilpailun, jossa suomalaiset sananikkarit ja sävellystaiturit pääsevät pistämään parastansa. Biisikilpailuun kutsutaan mukaan kaikki, joilla on sisäinen halu itsensä toteuttamiseen, ja jotka ovat odottaneet sopivaa tilaisuutta tuoda esiin Juicelta omaksuttuja vaikutteita, musiikillisessa ilmaisussa ja ajatusmaailmassa.

Kilpailuun hyväksytään enintään viisi minuuttia kestäviä musiikkikappaleita, joissa yleinen järjenjuoksu huipentuu taiteilija Leskisen viitoittamille sanaleikittelyn tantereille. Sävellyksen ja sanoituksen tulee olla uusi ja ennen julkaisematon.

Kilpailukappaleita otetaan vastaan Eino Leinon päivään asti, ja kisa huipentuu finaalikonserttiin Kuopion Kaupunginteatterissa.

Sanojen ja suomilyriikan ystävänä olen mielissäni Inspiraationa Juice-kilpailusta. Ujoimmankin pöytälaatikkotaiteilijan innostaminen mukaan yhteiseen sanojen vaalimistyöhön tukee suomalaisen musiikkikulttuurin monimuotoisuutta.

Sillä oli kyse sitten sanoittamisesta tai säveltämisestä, pätee laulun tekemiseen samanlaiset lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhunkin luomistyöhön.

Sanojen etsiminen, niiden syleilyyn heittäytyminen ja ajoittainen kompuroiminenkin tekee ihmismielelle hyvää. Kaiken hapuilun ja kipuilun jälkeen ikuistavat hiljalleen täyttyneet ruutupaperit aina ihmisen kokoisen todellisuuden ja muiston siitä, keitä me kerran olimme.

Leskinen itse muotoili sen sanoen: kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen.
 

Takaisin listaan

Linda Huhtinen

Linda Huhtinen

Paljasjalkainen tamperelainen, tossupallojoukkueen kapteeni, sanojen ja avaruuden ystävä Pispalasta.

info@lindahuhtinen.fi   |   www   |   Twitter

Blogin uusimmat

14.12.2018 16:16
Tarinoiden äärellä: Niclas Lucenius

07.12.2018 15:08
Sanojen äärellä - Simo Frangén

04.12.2018 18:00
Rakkaus

23.11.2018 15:00
Juice Leskinen - Toisinajattelija

16.11.2018 15:00
Musiikin äärellä - Valtteri Aaltonen

Blogin luetuimmat

25.10.2017 15:00
Tampereen paras hampurilainen

18.07.2016 06:00
Kolme kovaa – tärpit Tammerfesteille

29.08.2016 06:00
Vuoden paras elokuva

28.10.2016 06:00
Tampereen ylpeys: Viita 1949

09.08.2016 06:00
Maailmanrauha & Hauli Bros