Paikallisella otteella
NettiradioNettiradio

Nettiradio

ROAD TRIPPIN - RED HOT CHILI PEPPERS
Tampere 89.0     Ikaalinen 91.2     Parkano 87.8

28.10.2016 - 06:00

Tampereen ylpeys: Viita 1949

Tampereen ylpeys: Viita 1949

 

Lauri Viita on minulle mahdollisesti koko sanataiteen arvokkain asia. Viidan teksteihin tutustuminen on ollut vankka tienviitta elämässäni, ohjaten minut Tammerkosken kuohujen kupeesta Pispalaan, missä nyttemmin tunnen levollista onnea. Olen Viidan säkeiden vuoksi rakastunut toiseen ihmiseen ja myöhemmin samoja säkeitä tapaillen ymmärtänyt taiteen olevan usein ihmistä pidempiaikainen kumppani. Lauri Viidan inhimillisen kipuileva henkilöhahmo on turvani epävarmuuden vallatessa, runojen säkeet taas lohtuni surullisimmissa hetkissä. Minä tarvitsen Lauri Viitaa.

Myönnetään, minulla oli suuret ja toisinaan ristiriitaisetkin odotukset. Läpi kesän jaksoin ajatella (aina teatterin ohi Pyynikin ylämäkeen polkiessani) samaa ajatusta: pian se jo tulee – Lauri Viita, tähän teatteriin. Minä en ollut kertaakaan skeptinen – onhan musikaalin päätekijänä taiteilija, joka yksinoikeutetusti lienee paras mahdollinen henkilö tulkitsemaan kielemme kauniita säkeitä, Pispalaa, runoutta ja Lauri Viidan monimutkaista mieltä.

Sisälläni kuohahti heti Lauri Viidan kävellessä lavalle. Ja vaikkei kyseessä ollutkaan oikea Lauri, tuntui se kaikki silti ihmeelliseltä: aivan kuin suurin esikuvani olisi oikeasti siinä, aivan edessämme. Ja toisaalta, tavallaan sitä se olikin: Viidan hahmon, seinälle heijastettujen kuvien ja jännittyneen tunnelman keskellä taide toi Lauri Viidan sanoineen juuri sinne, minne hänet tulikin tuoda – Tampereelle, Pispalan kupeeseen, ihailevien ja arvostavien ihmisten eteen.

’Viita 1949’ saattaa olla paras koskaan näkemäni suomalainen musikaali. Se on viimeisilleen hiottu, monimutkaisen nerokas, suoraselkäinen ja äärimmäisen hyvä- aivan kuten maailman kauneimman runon alkusäe: avaruus, ikuisuus, taivas täynnä auringoita.   


Heikki Salo näyttää musikaalilla paikkansa kirjoittajana ja teatterintekijänä. Kenellekään ei jää epäselväksi, etteikö käsikirjoitukseen olisi käytetty määrättömän paljon aikaa, keskittymistä, ymmärrystä ja tiedonjanoa. Kaikki se, mitä tarinalla halutaan kertoa, kerrotaan Laurin jykevälle karikatyyrille uskollisena, maailmassa, jossa ihmisen tietoisuus ei riitä todellisuuden ja kuvitelman heiveröisen rajan tuomariksi. Katsojan ei haluta kavahtavan, hänen toivotaan näkevän syvemmälle.

Sirkku Peltolan vahva tapa luoda teatteria saa Viita-musikaalin katsojan värisemään penkissään. Pienetkin yksityiskohdat ovat ihmeellisiä. Peltolan tapa esittää teksti on samalla moderni ja teatteritaiteellisesti ikiaikainen. Se on virheetöntä työskentelyä.

Viita-musikaali näyttää katsojalleen voimakasta ajankuvaa, aina sisällissodan verisestä julmuudesta nykyajan kiivaaseen pakolaiskeskusteluun. Menestystä hohkaavan kansantaiteilijan sijasta se esittää katsojalleen lohduttoman ja jo lähes luovuttaneen kirjailijan, joka taipuu hymyyn vain nuoruudenpuistoissa ja katsellessaan salmen suuta – sitä, johon aurinko vaikutti. Se ei kanna runoilijan päähän kruunua, eikä kehuskele tämän ainutlaatuisuudella. Ja silti, lähes jokaisen rivin välissä, jokaisessa lauluissa ja puheenvuoroissa, on kuultavissa se korvaamaton nerokkuus, jonka Viita säkeidensä muodossa antoi lahjaksi suomalaiselle runoudelle.

Ja mitä tulee itse musikaaliin – ehkä tämän kaltaisiin teoksiin tarvitaan juuri Heikki Salon kaltainen, vaatimaton ja taiteelleen uskollinen tekijä, joka uskaltaa sankaritarinan sijasta kertoa tarinan, joka on raadollisen totta.

Tampereen Työväen Teatteri, Heikki Salo, Sirkku Peltola, taitavat näyttelijät ja kaikki muut esitystä rakentaneet taitajat ovat tehneet suuren kulttuuriteon toteuttaessaan tämän musikaalin. Lauri Viita ansaitsee tulla kunnioitetuksi - varsinkin Tampereella. Viidan runojen ikiaikaisuuden vuoksi meille on rakentunut Pispalalainen mielenmaisema ja tamperelaisen kulttuurin vankat, vuorimaisen jykevät rakenteet. Tämä musikaali on kunnianosoitus Pispalalle, taiteelle ja ihmisyyteen kuuluvalle vajavaisuudelle.

Ja mikäli tämä musikaali olisi muistokirjoitus, olisi se kirjoitettu juuri niillä sanoilla, joilla Viita toivoi itsensä muistettavan.

”Rakastin kesäisiä iltoja, kun lapsena soudettiin kohti kaukaista salmen suuta, johon aurinko vaikutti.”


(Kuvassa Tommi Raitolehto. Valokuva Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri)
 

Takaisin listaan

Linda Huhtinen

Linda Huhtinen

Paljasjalkainen tamperelainen, tossupallojoukkueen kapteeni, sanojen ja avaruuden ystävä Pispalasta.

info@lindahuhtinen.fi   |   www   |   Twitter

Blogin uusimmat

11.10.2017 15:00
Pelottaako?

04.10.2017 15:00
Kalevankankaan kansallisaarre

27.09.2017 15:00
Laukontorilta avaruuteen!

20.09.2017 15:00
Runojen merkitys

13.09.2017 15:01
Kaikki pelaa!