Paikallisella otteella
Tampere 89.0     Ikaalinen 91.2     Parkano 87.8

9.1.2020 - 18:07

Elokuva-arvio: Jojo Rabbit

Elokuva-arvio: Jojo Rabbit

Jojon (kesk.) natsi-ideologia on koetuksella hänen tutustuessaan juutalaistyttö Elsaan. Mielikuvitusystävä Adolf ei ymmärrettävästikään ole riemuissaan lasten orastavasta ystävyydestä. Kuva: Kimberley French. © 2019 Twentieth Century Fox.

Taika Waititin monisävyinen satiiri naurattaa, liikuttaa ja hieman jännittääkin.

Uudessa-Seelannissa vuonna 1975 syntynyt Taika Waititi tunnetaan Suomessa kenties parhaiten ohjaustöistään televisiosarjassa Flight of the Concords (2007–2009) ja Marvel-elokuvassa Thor: Ragnarök (2017). Uusimmassa elokuvassaan Jojo Rabbit (2019) hän toimii niin ohjaajana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. On ilo todeta, että hän onnistuu näissä kaikissa osa-alueissa. 

Jojo Rabbit on toiseen maailmansotaan sijoittuva satiiri, jonka pääosissa nähdään Roman Griffin Davisin näyttelemä10-vuotias saksalaispoika Johannes ”Jojo” Betzler. Jojo asuu kaksin äitinsä (Scarlett Johansson) kanssa. Hänen siskonsa Inga on kuollut ja isä kadonnut sodan syövereihin. Yksinäisyyttä lievittääkseen Jojo on luonut itselleen mielikuvituskaverin, eikä kyse olekaan ihan kenestä tahansa ”nevöhöödistä”. Seuraa hänelle nimittäin pitää itse Adolf Hitler, joka saapuu erityisesti tiukan paikan tullen Jojon avuksi laukomaan hulvattomia neuvojaan ja päättömiä mielipiteitään.

Jojo lähtee parhaan ystävänsä Yorkin (Archie Yates) kanssa Hitler-Jugend-leirille, jossa opiskellaan sotataitoja silmäpuolisen natsin (Sam Rockwell) johdolla ja imetään tuutin täydeltä juutalaisvastaista propagandaa. Jojo ei kykene suorittamaan erästä hänelle annettua tehtävää, ja saakin tästä syystä pelkurin leiman sekä lisänimen Rabbit.
Mainettaan parantaakseen hän päättää näyttää kaikille, että kyllä arkana pidetystä jäniksestäkin tarpeen vaadittaessa rohkeutta löytyy. Urhea suunnitelma ei kuitenkaan toteudu aivan toivotulla tavalla, ja Jojon leiri loppuu lyhyeen.

Kotiin palattuaan Jojon elämä mullistuu, kun selviää, että hänen äitinsä on piilotellut talon ullakolla maailman pelottavinta olentoa: juutalaista. Jojon natsi-ideologia joutuu koetukselle juutalaistyttö Elsan (Thomasin McKenzie) kanssa käytyjen keskustelujen myötä. Onko hänelle sittenkin valehdeltu? Eivätkö juutalaiset olekaan suomuisia, sarvipäisiä ja ruusukaalilta tuoksuvia hirviöitä, jollaisiksi heidät on Jojolle kuvattu?

Jojo Rabbit on oivaltava ja monisyinen filmatisointi, jonka sävy vaihtuu elokuvan aikana kerran jos toisenkin. Vakavaa aihetta käsitellään satiirin keinoin onnistuneesti, ja varsinkin elokuvan alkupuolella saa nauraa estoitta. Kaikki vedetään reippaasti yli lipan. Tarinan edetessä hymy kuitenkin hyytyy. Koetaan surua, jännitystäkin.
Elokuvan näyttelijäkaartissa ei ole ainuttakaan heikkoa lenkkiä, vaan kaikki hoitavat roolinsa ilmiömäisellä taituruudella. Taika Waititi Adolfina menee tosin ajoittain hieman liian pitkälle, mutta se sallittakoon – ja toisaalta se elokuvan tyyliin ja käsikirjoitukseen istuukin.

Kokonaisuutena Jojo Rabbit jättää katsojalleen hyvän mielen, ja sitä voikin mainiosti suositella elokuvavuoden 2020 käynnistäjäksi.
Tästä on hyvä jatkaa.

Tähdet: 4 / 5

---
Jojo Rabbit

Ohjaus: Taika Waititi
Käsikirjoitus: Christine Leunens, Taika Waititi
Näyttelijät: Roman Griffin Davis, Thomasin McKenzie, Sam Rockwell, Scarlett Johansson, Rebel Wilson, Alfie Allen, Stephen Merchant, Taika Waititi, Archie Yates
Suomen ensi-ilta: 10.1.2020
Kesto: 1 t 49 min, K-12
 

9.1.2020 / Taru Oksanen

Kaikki uutiset